Suvivirsi soi

Kesäkuun 8. päivänä Suvivirsi kuultiin valmistuvien, ja läsnä olevienkin laulamana, hiljentävänä hetkenä. Valmistuneilla yli kolmen vuoden opintoretki oli päätöksessä, uudet haasteet ja kesä edessä.

Kuusi opiskelijaa sai todistuksen ja arvosanat suorituksistaan. He tunsivat yli kolmen vuoden ponnistuksensa kannattaneen.

Avauspuheenvuorossa ohjelman johtaja, yrittäjyyden dosentti tohtori Antero Koskinen totesi mm. sen, että vuonna 1999 aloitetuista ohjelmista valmistuneita on nyt 110 eli 60 prosenttia kaikista aloittaneista (175) on saanut todistuksen. Kun opintojaan jatkavat vielä valmistuvat vuoden päästä, valmistumisprosentti nousee 70:een kaikista opintoihin ryhtyneistä.

Kaikki valmistuneet saivat tohtori Marketta Koskiselta rintapieliinsä myös Avainlippumerkit. Niiden käyttöoikeuden Suomalaisen Työn Liitto on myöntänyt alusta alkaen ohjelmalle ja tiettävästi ainoana koulutusorganisaationa Suomessa. Merkki rintapielessä on herättänyt huomiota. Jopa niin, että kaksi toisilleen vierasta henkilöä oli kohdannut oululaisessa hotellissa ja toisella oli merkki rinnassa. Hän, jolla merkki oli kotona, meni kysymään: Miltä kurssilta valmistuit? Ja siitä oli syntynyt hyvä keskustelu, orastava kumppanuus ja yhteenkuuluvaisuuden tunne. Hienoa verkostoitumista.

Todistukset jaettuaan professori Risto Tainio toi esille niitä opin teitä, mitkä auttavat oppimaan uutta.

”Konfutsen sanotaan sanoneen, että on olemassa kolmenlaista oppimista:

  1. nobleway'jalo tapa', oppia päättelyn ja järkeilyn kautta
  2. hardway 'vaikea tapa' oppia oman kokemuksen, yrityksen ja erehdyksen (kantapään) kautta
  3. easyway, helppo tapa, oppia muilta.

Satsatkaa jatkuvaan ja monipuoliseen itsenne kehittämiseen, professori Tainio kannusti valmistuneita.”Erityisesti: Älkää aliarvioiko 'helppoa' tapaa oppia!”

Todistuksen 8.6. pidetyssä tilaisuudessa saivat: Anne Asikainen, Marja-Leena Koukonen, Kari Kuhmonen, Anne Muhonen, Inkeri Pöntinen (Amerikan matkan vuosi estynyt) ja Kati Tötterman. Onnittelemme heitä ja kiitämme hyvästä yhteistyöstä.

Opiskelijoiden puheenvuorossa Lumenor Oy:n toimitusjohtaja, KTM Kati Tötterman nyt myös yMBAn suorittanut,kertasi tiivistä opin retkeä todeten:

”Kun kolme ja puoli vuotta sitten aloittelimme Yrittäjän MBA-koulutusohjelmaa, varmaankaan usealla meistä ei ollut ihan tarkkaa käsitystä siitä mihin itse kukin oli ryhtymässä. Tiedettiin toki että kyseessä oli melkoisen pitkä koulutusjakso, joka teettää paljon töitä. Mutta miten paljon töitä, se oli varmasti monelle hämärän peitossa. Onneksi.

Itselleni työn todellinen paljous valkeni viime helmikuussa, jolloin tajusin että vielä oli 7 esseetä tekemättä ja koko lopputyö aloittamatta. Aihekin oli silloin vielä hakusessa. Keskeyttääkö vaiko jatkaa? Päätin jatkaa. Päätin vetää sisulla. Tavoitteenani oli löytää aihe, josta olen aidosti kiinnostunut ja joka hyödyttää käytännön työtäni yrittäjänä. Rima oli kuitenkin matalalla; lopputuloksella tai arvosanalla ei väliä, kunhan saan tehtyä vaikka vähän rimaa hipoen.

Kun uppouduin tutkimustyöhön, innostuin siitä ja nälkä kasvoi syödessä. Halusin syvemmälle ja syvemmälle. Halusin aina vaan lukea ja oppia lisää ja lisää. Kirjoitustyö kuitenkin takkuili kun haahuilin eri aihealueiden välillä ja focus meinasi unohtua. Kiitos Anteron täsmäavun, pystyin taas keskittymään olennaiseen ja sain työni valmiiksi.

Ennen ryhtymistäni tutkimusprojektiin olin monesta asiasta ”onnellisen” tietämätön, mutta matkan varrella tietämykseni etenkin omista tiedon puutteista ja haasteista on kasvanut eksponentiaalisesti. Tieto lisää tuskaa. Monena hetkenä epäröin ja mietiskelin onko minussa oikeasti potentiaalia kaikkiin niihin näköpiirissäni oleviin haasteisiin jotka yritykseni toimitusjohtajana kohtaan. Yön unettomina tunteina tajusin kuitenkin että kukaan ei rakenna kirkkoa yksin – eikä myöskään minun tarvitse. Apua on saatavilla, jos sitä vaan ymmärtää hakea. Uskon että tämä pätee meihin kaikkiin – ja oikeastaan kaikilla elämän osa-alueilla.

Tätä hetkeä on odotettu. Jopa niin paljon että opskelun varsinainen syvin tarkoitus on välillä itse kultakin saattanut unohtua. Antoisampaa kuin perillepääsy on aina kuitenkin itse matka. Eli valmistutuminen on luonnollisesti tärkeätä ja siihen tulee pyrkiä, mutta matkastaeli opiskelusta pitää nauttia. Se on se matka, joka kasvattaa ja jalostaa meitä. Ilman matkantekoa ei voi päästä perille. Tämä neuvoksi kaikille heille, joilla matka on vielä kesken. Kannattaa ottaa opiskelusta kaikki irti ja nauttia siitä.En suosittele kenellekään omaa tahtiani eli kaikkien rästitöiden puristamista kolmeen kuukauteen. Jos on liian kiire,ei pysty nauttimaan eikä saa maksimaalista hyötyä irti.

Runsaat kolme vuotta kestänyt matkamme Yrittäjän MBA-koulutusohjelmassa on nyt päätöksessään.

Tie on ollut pitkä ja osin kivinenkin, mutta samalla erittäin antoisa. Minulle ja ilmeisesti suurimmalle osalle meistä suurin anti on ollut se, että olemme löytäneet takaisin jatkuvan opiskelun, oppimisen ja kehittymisen tielle.

Suuri kiitos Anterolle ja Marketalle, jotka ovat meitä ohjanneet ja pitäneet oikealla polulla osin tiukalla mutta samalla sopivan lempeällä otteella. Ilman teidän apuanne emme olisi tässä tänään.

Kiitos myös kaikille professoreille ja opettajille, jotka ovat jakaneet viisauttaan ja opastaneet meitä.

Suurin kiitos meidän kaikkien osalta kuuluu varmaankin jokaisen omalle lähipiirille. Perheet ja ystäväsuhteet ovat olleet koetuksella laiminlyöntiemme vuoksi, kun ajatusmaailmaamme ei kiihkeimpänä kirjoitusaikana ole ollut sijaa millään muulla. Kiitos tuestanne ja kannustuksestanne. Ilman tukeanne emme olisi päässeet maaliin.

Rakkaat kurssitoverit - nyt valmistuvat ja vielä matkaa tekevät - kiitos teille kaikille sparrausavusta ja antoisista keskusteluista – etenkin ne kiihkeät keskustelut illan tunteina viinilasillisen – joskus jopa useammankin - äärellä ovat minulle jääneet mieleen erittäin antoisina. KIITOS

Nyt on aika juhlia! Hyvää kesää kaikille!”

Tilaisuus oli vapautunut ja samalla myös iloinen perhejuhla. Nythän puolisolle, äidille ja isälle jää sitten aikaa enemmän meille muille: tämän voi kuulla ja aistia eri kohtaamisissa. Erityisesti nuorten ja lasten läsnäolo kohotti tunnelmaa ja ilahdutti myös meitä vähän varttuneempia.

Kuvagalleria







Sulje