Yrittäjäksi identifioituminen - nuorten yrittäjyysidentiteetin kehityksestäKari Ristimäki
18.02.2005

SisällysLaajenna

1 JOHDANTO

Suomessa työpaikoista reippaasti yli puolet (60,9 %) on pk-yrityksissä (alle 250 työntekijää). Pienyrityksiä (alle 50 työntekijää) kaikista yrityksistämme on lähes 99 % (98,75 % ks. esim. STV 2002). Pk-yritykset ovat pääsääntöisesti yrittäjävetoisia, joten yrittäjyyden ja yrittäjien merkitystä yhteiskunnalle voidaan pitää merkittävänä.

Toisaalla keskustellaan työelämän kehityssuuntien, ulkoistamis- ja verkostoitumiskehityksen, yrittäjien sukupolvenvaihdosaallon, työelämän fragmentoitumisen jne., seurauksista. Yhtenä tällaisena seurauksena voidaan nähdä, että tulevaisuudessa yhä suurempi joukko tämän päivän nuorista on työuransa jossakin vaiheessa ammattiin liittyvän valintatilanteen edessä, jossa tulee punnittavaksi entistä suuremmalla todennäköisyydellä myös yrittäjyys varteenotettavana uravaihtoehtona. Yrittäjyydellä on siis yhteiskunnallisen merkityksen lisäksi merkitystä myös yksilön kannalta.

Edellä esitetyn ohella voidaan yhteiskunnalliselta tasolta katsoen lisäksi toivoa, että uutta innovatiivista yritystoimintaa tulisi maahamme syntyä erityisesti aloilla, joilla erityisasemassa on korkea tietämys. Yleinen käsitys kuitenkin on, että korkeaa tietämystä edustavilla korkeasti koulutetuilla halu kanavoida osaamistaan yrittäjyyden kautta on huomattavan vähäistä. Korkeakouluilla ja yliopistoilla katsotaankin olevan oma roolinsa siinä, millaista kuvaa opiskelijat muodostavat yrittäjyydestä uravaihtoehtona ja ylipäätään yrittäjämäisestä toiminnasta.

Tätä taustaa vasten yrittäjyysaikomusten ja niiden taustalla olevien tekijöiden syvällinen ymmärtäminen luo pohjan voida oikealla tavalla suunnata ja tukea ammatinvalintaan liittyvää yrittäjyysvalintaa, silmälläpitäen myös korkeakoulutettujen nuorten suhdetta yrittäjyyteen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on lisätä tietoa tuon suhteen taustaan liittyvistä tekijöistä ja niiden keskinäisestä suhteesta. Tutkimuksessa lähestytään yrittäjyyttä yksilöperspektiivistä ja sen erityisenä tavoitteena on selvittää kasvun ja kasvamisen roolia ja merkitystä yrittäjämäisen persoonallisuuden muodostumiselle ja yrittäjäksi identifioitumiselle. Tutkimuksella toivon näin ollen olevan merkitystä ensisijaisesti yksilön, mutta toisaalta myös yhteiskunnan ja sen toimijoiden kannalta.

1.1 Yrittäjyystutkimus

Tämä tutkimus sijoittuu yrittäjyystutkimuksen alaan. Vaikka toisenlaisiakin näkökulmia esiintyy, voidaan esittää, että yrittäjyystutkimusta ei voida pitää itsenäisenä tieteenalana, vaan pikemmin yhteiskunnallisena ilmiönä, josta tutkimuksen kautta on muodostunut sellainen tieteenalakäsite kuin yrittäjyystutkimus. Käytännössä yrittäjyystutkimus perustuu moniin eri tieteenaloihin. Yrittäjyys kiinnostaa eri tieteenalaoja eri näkökulmista. Kansantaloustieteilijät ovat kiinnostuneita yrittäjyydestä ja yrittäjästä yhteiskunnallisena toimijana. Sosiologeja yrittäjyydessä kiinnostaa sen ilmeneminen yhteiskunnallisena ilmiönä. Liiketaloustieteilijät lähestyvät yrittäjyyttä liiketoiminnan luonteen ja organisoitumisen kautta. Psykologeja kiinnostaa yrittäjä persoonana ja henkilönä.

Yrittäjyys on laaja ja monipolvinen ilmiö ja käsite, joten sitä on tutkimuksen tarpeita silmällä pitäen syytä tarkastella aivan ensimmäiseksi hieman lähemmin. En tässä tarkastelussa ja määrittelyssä kuitenkaan pyri tekemään täydellistä katsausta kaikkeen yrittäjyyskirjallisuuteen. Tavoitteena on täydellisen synteesin rakentamisen sijaan riittävän kattava tutustuminen yrittäjyyskirjallisuuteen ja tutkimuksen aiheeseen orientoituminen. Katsauksen päätarkoituksena voidaankin pitää kuvausta siitä, millä tavalla tämä tutkimus sijoittuu yrittäjyystutkimuksen kenttään.

1.1.1 Alkoiko kaikki Cantillonista?

Siitä, että meillä tieteellisessä kielenkäytössä on käsite yrittäjyys, olemme tottuneet kiittämään Richard Cantillonia ja hänen postuumina vuonna 1755 ilmestynyttä kirjoitustaan "Essai Sur la Nature du Commerce en General (Gopakumar 1995: 2). Aivan varmoja tuon esseen kirjoittamisvuodesta ei olla, sillä esimerkiksi Haahdin mukaan artikkeli olisi ollut valmis jo vuonna 1725 (Haahti 1989: 216) ja toisaalta Cuevasin (1994: 77) mielestä se tapahtui vuonna 1734. Tarkka vuosiluku ei liene kovin tärkeä, mutta ajankohta ja syy sanan ilmestymiseen mielenkiintoinen. Mielenkiintoista on myös se, oliko Cantillon sanan keksijä.

Haahti onkin tältä kannalta tutkimuksessaan kuvannut sanan ja käsitteen syntyhistoriaa aina 1100-luvulle saakka samaistaen yrittäjyys-käsitteen mm. "contactor" sopimuksen tekijän kanssa. Yrittäjällä silloin viitattiin henkilöön, joka teki suuria sopimuksia kruunun kanssa julkisten tehtävien hoidosta. Tällainen tehtävä Haahdin (1989, 214) mukaan oli esimerkiksi Henrik IV:n (1553- 1610, kuninkaana 1589-1610) hollantilaisten kanssa solmima sopimus maan kuivattamisen edistämisestä Etelä-Ranskassa. Sopimuksen tekijää kutsuttiin silloin sanoilla "lesdits entrepreneurs".

Vernard Belidor, vuonna 1729, siis Cantillonin aikalainen, pitikin yrittäjää edellä esitettyyn toimintaan viitaten riskinkantajana, joka päättää myydä määrättyyn hintaan, kun kuluista ollaan epätietoisia (Haahti 1989: 199; Gopakumar 1995: 2). Mielenkiintoisesti myös Cantillonin yrittäjä oli riskinkantaja, mutta riskin suunta päinvastainen Belidoriin nähden. Cantillonin yrittäjä osti määrättyyn hintaan , mutta myyntihinnasta hän oli epätietoinen.

Cantillon siis tuskin oli ensimmäinen, joka käytti sanaa yrittäjä. Tämä todentuu kun vielä todetaan, että Haahdin (1989: 215) mukaan ensimmäinen sanakirjalähde sanoille "entreprede, enterprise, entrepreneur" esiintyy vuoden 1723 "Dictionnaire Universel de Commerce" kirjassa.

Tämän päivän yrittäjyystutkijan kannalta on verrattain yhdentekevää, oliko käsitteen ensimmäinen käyttäjä Cantillon vai joku muu. Turha onkin Cantillonia sen enempää kiittää kuin syyttää siitä, että meillä on käytössämme käsite yrittäjyys. Myöskään yrittäjyys-sanan keksimistä, edellä esitetyn perusteella, emme voi hänelle sälyttää, sillä se tuskin nousi Cantillonin mieleen tyhjästä. Tuo aikakausi ja sen taloudelliset toimijat mitä ilmeisimmin synnyttivät tarpeen nimittää tämä uusi toimijataho aikaisemmasta poikkeavalla tavalla. Jo ensimmäisillä yrittäjyyden mallintajilla yrittäjä näyttää olevan henkilö, joka oli kykenevä ja toisaalta halukas silloin perinteisestä erottautuvaan taloudellisen toimijan rooliin.

1.1.2 Yrittäjä kansantaloudellisena toimijana

Cantillonista alkaen fysiokraatit ja muut ranskalaiset tutkijat kuten Francois Quesney (1694-1774), Nicolas Baudeau (1730-1792), Jacques Turgot (1727- 1781), Jean-Baptiste Say (1767-1832) pohtivat näiden silloisten uusien talouden toimijoiden, yrittäjien, roolia (Kyrö 1997: 106-109). He pyrkivät pohdinnoissaan erottamaan yrittäjän työntekijästä, jonka tulot palkan muodossa olivat vakaat, ja toisaalta kapitalistista ja maaomistajasta, jonka tulot samalla tavalla olivat korkojen muodossa vakaat. Uudessa talousjärjestelmässä tarvittiin osapuoli, jonka tulot eivät olleet varmat ja vakaat vaan ne riippuivat hänen toiminnastaan ja kyvykkyydestään. Tähän tarkoitukseen ja tällaiseksi osapuoleksi näytti sopivan hyvin tämä uusi käsite yrittäjyys ja yrittäjä, joka kantoi riskin ja jonka riskin kantamisesta syntyi voiton eli yrittäjän palkan mahdollisuus.

Yrittäjän toimintaan aivan sen alusta lähtien liittyi innovatiivisuutta, jotta vastaanotettu tehtävä tuottaisi voittoa. Voitto oli yrittäjän palkka ja siten sen suuruus ennakoimaton ja riskialtis. Omistamisen osalta esiintyi kaksi selityspyrkimystä. Ensimmäisessä yrittäjyys ja omistajuus olivat kiinteästi yhteen nivoutuneena. Toisessa yritystoiminnan vaatiman pääoman omistaminen erotettiin yrittäjyydestä. Esimerkiksi Sayn mukaansa yrittäjän ei välttämättä tarvinnut omistaa pääomaa. Sen sijaan hänellä tuli olla kyky, maine ja verkostot sen hankkimiseen (Kyrö 1997: 108-109). Yrittäjän tehtävänä oli koota tuotannontekijät taloudellisesti kannattavalla tavalla yhteen ja näistä tuotannontekijöistä yksi, mutta vain yksi, oli pääoma.

Kuten yllä olevasta huomataan, jostakin näytetään olevan samaa mieltä, jostakin jo alkumetreillä on erimielisyyttä. Joka tapauksessa näyttää siltä, että 1700-luvulle tultaessa talous, sen toimijat ja heidän roolinsa olivat muuttuneet sillä tavoin, että tarvittiin uutta käsitettä. Sille oli leimaa antavana riski, innovatiivisuus ja toiminnan resurssien yhteen kokoaminen. Mistä ei oltu yhtä mieltä, oli omistuksellisuus (vrt. Huuskonen 1992: 36-38). Viimeksi mainittu ilmeni esimerkiksi haluna erottaa uusi käsite yrittäjyys kapitalismista. Haluun erottaa pelkkä taloudellisen toiminnan omistuksellisuus yrittäjyydestä viittaa myös keskiaikaisen talouden selkärangan muodostaneiden ammattikuntien edustajien varman ja säädellyn elämän erottaminen yrittäjyys- käsitteen ulkopuolelle (vrt. esim. Kyrö 1997: 108). Heidän toiminnastaan kun puuttui yrittäjyyteen muuten liitetyt määritteet, kuten edellä mainitut innovatiivisuus ja riski.

Edellä esitellyt ranskalaiset yrittäjyyden ensimmäiset mallintajat on nähtävä omaa taustaansa vastaan. Yhteiskunnan muuttuessa tarvittiin määritelmä erilaiselle aiemmasta poikkeavalle taloudelliselle toimijalle. Tätä tarkoitusta varten he käyttivät sanaa yrittäjyys ja yrittäjä. Heille yrittäjä toimi joko henkilönä ja/tai yhteiskunnan tason toimijana. Yritys, vaikka siihen saatettiin viitata, ei sinällään ollut kiinnostuksen kohteena (vrt. Kyrö 1997: 109).

Kansantaloudelliselta kannalta katsoen ja omistamiseen liittyen klassisen talousteorian luoja Adam Smith (1723-1790) kiisti mm. Turgot'n ajatuksen siitä, että työvoima ja johtaminen määrittäisivät voiton. Hänelle työvoima oli työvoimaa, olipa se luonteeltaan millainen tahansa. Voiton syntyminen liittyi omistamiseen. Kytkiessään näistä lähtökohdista käsin omistamisen ja yrittäjyyden toisiinsa hän hyvistä pyrkimyksistään huolimatta epäonnistui määrittämään yrittäjää ja yrittäjyyttä erityisenä ilmiönä (Kyrö 1997: 111).

Näin Kyrön mukaan keskeiset ranskalaisten yrittäjyyteen liittämät tekijät hajosivat toisaalta työnteoksi työnteon joukkoon, toisaalta omistamiseksi muun omistamisen joukkoon ja yrittäjä hävitettiin johtajan rooliin. Englantilaisia taloustieteilijöitä puolestaan Kyrön mukaan voidaan syyttää siitä, että he sekoittivat yrittäjän roolin omistajiin (Kyrö 1997: 113).

Kuten huomataan, jo varsin alkuvaiheessa yrittäjyys on ollut kovin epäyhtenäisesti ja sekavasti määritelty käsite. Osittain sekavuuteen voi hakea syytä määrittelijöiden taustasta ja viimeksi mainitussa tapauksessa Britannian ja Ranskan olosuhteista. Britannian olosuhteet olivat ranskalaisiin olosuhteisiin verrattuna luonteeltaan toisenlaiset. Britannia kohtasi ensimmäisenä "teollisen vallankumouksen", joka dominoi teollistumisen kehitystä aina 1800-luvun lopulle saakka (Cameron 1995: 170-190). Tämä ei ole voinut olla vaikuttamatta niihin määritelmiin mitä taloudelliseen kehitykseen liittyville käsitteille annettiin. Britannian teollisuudessa yrittäjyys ei muodostunut merkitykselliseksi, vaan merkitykselliseksi muodostui omistaminen.

Seuraava vaihe yrittäjyyden mallintamisessa liittyy kansantaloustieteellisin silmin katsottuna itävaltalaiseen koulukuntaan. Se asetti talousteoriansa perustaksi subjektivismin (Kyrö 1997: 118). Itävaltalaisen taloustieteen edustajat pyrkivät ymmärtämään taloudellisia ja yleisemmin yhteiskunnallisia ilmiöitä tutkimalla niitä ihmisten toiminnan tuloksina (Vihanto 2003). Itävaltalaisen talousteorian edustajana Karl Menger rakentaa ketjun raaka-aineen tuottajasta lopputuotteeseen. Yrittäjä on hänelle henkilö, joka pystyy hallitsemaan ja koordinoimaan tuotannon tekijöiden virtaa ja suuntaamaan sen hyödyllisinä tuotteina asiakkaalle. Hänelle yrittäjämäinen toiminta sisältää tiedon hankkimisen taloudellisesta tilanteesta, laskelmat, joita tehokas tuotanto edellyttää, tahtoa prosessin läpiviemiseen ja prosessin valvontaa ja ohjausta (Kyrö 1997: 118).

Omistaminen ei luonnehtinut Mengerille yrittäjää, kuten ei hänen jälkeensä saman itävaltalaisen koulun edustajalle Peter Schumpeterillekaan. Schumpeter kyseenalaisti tasapainoteorian ja piti yrittäjää menneisyyden murtajana ja uuden yhdistelmän luojana, joka päinvastoin pyrki murtamaan innovatiivisuuden avulla tasapainotilanteen (Binks & Vale 1999: 15-16).

Schumpeterille yrittäjä voi olla omistaja tai ei (Kyrö 1997: 121). Schumpeterin tuotanto ja mielipiteet voidaan kuitenkin omistamisen suhteen jakaa Lovion (1993: 24) mukaan kahteen vaiheeseen, jotka eroavat jyrkästi toisistaan. Ensimmäistä mallia (model 1) Schumpeterin aikaisessa tuotannossaan edustaa erityisesti vuonna 1912 julkaistu "Theorie der Wirtshaftlichen Entwicjlund". Siinä hän korostaa, että uusien yhdistelmien ja innovaatioiden vetävä voima on erityistyyppinen innovatiivinen yrittäjä. Myöhemmässä Schumpeterin toisessa mallissa (model 2) vuoden 1942 "Capitalism, Socialism and Democracy" kirjassa sitä vastoin hän vie eteenpäin ideaa, jossa vanhat, suuret ja monopolistiset yritykset (corporations) ovat ottaneet agentin roolin luovassa tuhossa.

1.1.3 Yrittäjyys sosiologien silmin

Taloustieteiden ja erityisesti kansantaloustieteiden kannalta katsoen yrittäjyys liitettiin yksilöön vain koko yhteiskunnan taloudellisena toimijana. Yrittäjyyttä yhteiskunnalliselta makrotasolta tarkastelee myös sosiologia. Tämän alan klassikoista tällöin nostetaan useimmiten esiin Karl Marx (1818-1883) ja porvariston Marxiksi väitetty Max Weber (1864-1929) (Töttö: 1991). Heidän vaikutuksensa voidaan Kovalaisen (1993: 60) mukaan nähdä enemmän tai vähemmän suoraan lähes kaikissa sosiologisissa näkemyksissä yrittäjyydestä. Yleisellä tasolla sosiologian lähestymistapa yrittäjyyteen ja yrityskenttään on luonteeltaan kollektiivinen, yhteiskunnallisena ilmiönä yrittäjyyttä tarkasteleva. Tällöin mm. pääoman kasautuminen ja luokkateorian näkökulmasta omistuksellisuus on keskeinen yrittäjyyteen liittyvä kriteeri (Kyrö 1997: 127).

Weberille yrittäjä olikin yrityksessään ylin muodollisen auktoriteetin lähde (Solomon & Winslow 1988: 165), ja hänen pääideansa yrittäjyydestä oli, että yrittäjä ei toimi talouden ulkopuolella (Kovalainen 1993: 62). Weberin teorian yksi kulmakivi kapitalistisen talouden kehityksessä on vapaa pääoman organisoituminen yrittäjän rationaalisen toiminnan kautta (Weber 1961/1923: 232). Weberin yrittäjä kietoutuu näin kapitalismin henkeen. Tähän henkeen puolestaan yhdistyy Weberin mukaan usko ja uskonto, protestanttinen etiikka ja erityisesti kapitalismin hengen alkuun panevana voimana ankara kalvinistinen predestinaatio-oppi (Weber 1990).

Kapitalismin synnyssä Weberin aikalaiselle ja ystävälle Werner Sombartille (ks. Töttö 1991) yrittäjä on erittäin läheinen hahmo. Hänelle yrittäjä on se toimija, jonka uusia uria aukovan työn tuloksena kapitalismi on varsinaisesti syntynyt. "Alussa oli yksittäisen uskaliaan miehen teko" runoilee Sombart. Tuollaisia henkilöitä nousi lähes kaikista ihmisryhmistä, mutta joistain selvästi enemmän. Erityisesti "kerettiläiset", johonkin muuhun kuin valtionkirkkoon kuuluvat, "vieraat" maahan siirtolaisina tai pakolaisina tulleet ihmisryhmät, ja juutalaiset synnyttivät Sombartin mukaan muita enemmän "yrittäjäluonteita" (Töttö 1991: 138).

Edelleen Sombartin mukaan Kustaa Vaasan kaltaiset modernit ruhtinaat toimivat usein valtakuntansa "ensimmäisinä" yrittäjinä ja aateliset maanomistajat olivat tavallisesti niitä, jotka ohjasivat käsityömäisen kaupankäynnin kapitalistisiin uomiin. "Porvareille", käsityöläisistä ja muista pienelävistä kohonneille yrittäjille, joissa henkilöityi Weberin tutkima puritaaninen säästäväisyys ja ahkeruus, Sombart antaa melko vähäisen osan kapitalismin synnyssä. He eivät kuulu hänen sankareihinsa, noihin kapitalismin syntyaikojen "uskaliaisiin miehiin", vaan pikemminkin myöhempien aikojen nimettömiin rationaalisiin puurtajiin. (vrt. Töttö 1991: 138).

Sombartin ja Weberin välistä kiistaa yrittäjyydestä voisi yllä olevan perusteella kuvata sanoilla yrittäjähenki ja porvarihenki. Sombartille Tötön (1991: 171) mukaan yrittäjähenki on sitä, mitä tarvitaan minkä tahansa yrityksen menestyksekkääseen toteuttamiseen. Yritys ei ole pelkkä taloudellinen asia, vaan kaikki kauaskantoiset suunnitelmat, joiden toteuttaminen kysyy monien ihmisten pitkäaikaista yksituumaista yhteistoimintaa, ovat yrityksiä. Kaverusten yhteinen kävelyretki ei ole yritys, mutta retki Afrikkaan on. Jälkimmäisen kaltaisten hankkeiden toteuttaja joutuu tasapainoilemaan kolmen roolin välillä. Hänen on oltava valloittaja, organisoija ja kauppias.

Sombartin yrittäjähenki oli hänen muotoilujaan mukaillen: määrätietoinen, päättäväinen, häikäilemätön, ahne, itsekäs, viekas, aistinen, himokas, uskalias, seikkailunhaluinen, aina uutta janoava, arvaamaton, eteenpäin pyrkivä, malttamaton, kekseliäs ja luova. (Töttö 1991: 200).

Sombartin yrittäjähenkeen verrattuna Weberin kapitalisti edustaa porvarihenkeä. Porvarihenkeä kuvaavat säästäväiset laskelmat ja pikkuporvarillinen elämäntyyli. Sombartille yrittäjä oli se, joka pani alulle kapitalismin 1200-luvulla ja joka saavutti huippunsa 1750 - 1850 luvulla (Töttö 1991: 139). Tuona huippukapitalismin aikana yrittäjällä kuitenkin Sombartin mukaan oli yhä vähemmän valinnan varaa. Hänen oli pakko hoitaa liikettään rationaalisesti ja pakko elää porvarillisten hyveiden mukaisesti. Näin yrittäjähenki alkaa hävitä kapitalismista, yrittäjä tuntea kotimaansa vieraaksi ja kapitalismista tulee irtipäässyt jättiläinen (Töttö 1991: 179).

Sombartin ja Weberin välillä on selvä näkökulmaero. Sombartia kiinnosti enemmän yrittäjän synty ja yrittäjän toiminnan seurauksena kapitalismin alkaminen. Weberiä kiinnosti puolestaan kapitalismin henkinen alkuperä enemmän kuin sen varsinainen synty. Tässä mielessä Weber tarkasteli yrittäjän ja palkkatyöläisen henkistä alkuperää ja löysi sen rationaalisesta protestanttisesta etiikasta. Ystävysten, Sombartin ja Weberin välillä ei siten olekaan yrittäjyyden suhteen sitä ristiriitaa, joka siinä ensisilmäyksellä näytti olevan.

1.1.4 Liiketaloustieteellinen yrittäjyystutkimus

Tämä tutkimus liittyy liiketaloustieteen alaan. Kuten aiemmin jo totesin, liiketaloustieteilijät ovat kiinnostuneita yrittäjyydestä liiketoiminnan luonteen ja organisoitumisen kannalta. Yrittäjyys tältä kannalta katsoen kietoutuu siten liiketoimintaan ja sen organisoitumiseen. Historiallisesti tämä liiketoiminnan organisoituminen yhtiömuotoiseksi alkoi 1800-luvun loppupuolella Yhdysvalloissa ja levisi sieltä Eurooppaan. Kyrön (1997: 126) mukaan yrittäjyyden kamppailu olemassaolonsa puolesta modernin suurta tarinaa vastaan tarvitsi hyväksyttävän legitimoidun muodon. Sen se sai nostamalla yrityksen yrittäjyyttä luonnehtivaksi tekijäksi. Kyrön esiin nostama moderni aika muistuttaa kovasti Sombartin mielipidettä kapitalismin kehityksestä, jossa yrittäjä hänen sanoillaan "tuntee kotimaansa vieraaksi". Aikaisemmin yrittäjyys oli hakenut muotonsa ja erityisen luontonsa siitä, miten se poikkeaa perinteisestä omistamisesta ja muista työnteon muodoista. Moderni aika märittelee yrittäjyyden yritystoiminnaksi, jossa se näyttää saavan legitimoidun aseman, mutta näyttää samalla menettävän osan erityisluonteestaan.

Myöhemmin tapahtunut kehitys kuvaa yrittäjyyden ja yritystoiminnan yhteyttä. Yrittäjyyttä on vaikea erottaa yrityksestä, tätä todistaa mm. pyrkimys määritellä sisäinen yrittäjyys yrittäjyyden ja yrittäjyys-käsitteen piiriin (ks. esim. Ruuskanen 1995: 12-20). Osaltaan tähän yrittäjyys käsitteen ymmärtämiseen laajempana kuin yritystoiminnan harjoittamisena liittyy sama ongelma kuin yleisesti yrittäjyys-käsitteen määrittelemiseen. Pyrittäessä määrittelemään se muiden määreiden kuin yritystoiminnan omistuksellisuuden kautta ollaan sovittamattomissa ongelmissa. Omistaja, lain edessä yrittäjän statuksen omistava indikatiivinen (Casson 1982: 22) yrittäjä ei aina ole funktionaalinen (Casson 1982: 23-25) yrittäjä, eli toimi kuten yrittäjän roolissa teorioiden mukaan tulisi toimia. Toisaalta henkilön toimiessa yrittäjämäisesti, funktionaalisesti, ei hänen välttämättä tarvitse olla organisaationsa omistaja. Määrittelyn vaikeutta kuvaa hyvin sanonta "yrittäjä on kapitalisti, mutta kapitalisti ei välttämättä ole aina yrittäjä".

Yrityksissä indikatiivisen ja funktionaalisen yrittäjyyden yhdistämiseen näyttää olevan perustavaa laatua olevia ratkaisemattomia ongelmia. Näyttäisi siltä, että selvyyden saavuttamiseksi yrittäjyyteen liittyvät käsitteet vaatisivat uudelleenmäärittelyä. Kyrö (1997) onkin ehdottanut yrittäjyys- käsitteen jakamista ulkoiseen, sisäiseen ja omaehtoiseen yrittäjyyteen. Toisaalta on ehdotettu yrittäjyyden jakamista yrittävyyteen ja yrittäjyyteen. Vakiintuneeseen käyttöön nämä määrittelyt eivät kuitenkaan ole yltäneet.

Yrittäjyystutkimuksen alueella tämä tutkimus keskittyy yritystoiminnan organisoitumiseen ja pyrkii selvittämään yksilön yrityksen perustamishalukkuuteen liittyvää prosessia. Tässä tutkimuksessa ei kuitenkaan pyritä selvittämään itse varsinaisen yrityksen perustamisprosessiin liittyvää ongelmakenttää suoraan siihen itseensä kohdistuen, esim. Mooren (1986) mallin mukaisena.

Tämä tutkimus pyrkii pureutumaan yrittäjyysaikomusten syntyyn aikaisemmin kuin henkilöllä on konkreettista ajatusta tai liike-ideaa oman yrityksen perustamisesta. Tutkimuksen lähtökohtana on toteamus, jonka mukaan yrittäjyystutkimuksessa on pitkään ollut käsitys, ettei yrittäjäksi ryhdytä sattumanvaraisesti. Yrittäjyyden taustalla on nähty olevan erityisiä syitä, jotka panevat intentionaalisuuden liikkeelle ja aikaansaavat yrittäjyyttä (vrt. esim. Melin 2001: 32). Yrittäjyystutkimuksen on haluttu selvittävän näiden syiden vaikutukset ja vaikutussuhteet. Selitysmallia on haettu yrittäjän henkilöä ja henkilön ominaisuuksia (The People School) korostavasta deterministisestä tutkimussuunnasta. Toisaalta on korostettu samalla tavalla ympäristön (The Environmental School) determinististä merkitystä. Kolmas lähestymistapa on nämä kaksi tekijää yhdistävästä vuorovaikutuksellisesta, interaktiivisesta (Interactive Approach) tavasta selittää yrittäjäksi ryhtymistä.

Edellä esitettyä kolmijaottelua käyttäen tämä tutkimus, vaikkei pyrikään olemaan selittävää, sijoittuu lähinnä viimeksi mainittuun vuorovaikutteista ajatussuuntaa edustavaan tutkimustraditioon. Tätä sijoittumista puoltaa myös ajatus, ettei raja henkilöä, ympäristöä ja interaktiota korostavien mallien välillä näennäisestä eroavaisuudesta huolimatta ole kovin selvä. Yhtä hyvin kuin Kets de Vriesin tutkimukset sijoitetaan interaktiiviseen lähestymistapaan, voitaisiin ne sijoittaa henkilötekijöitä edustavaan kategoriaan. Perustuuhan Kets de Vriesin ajattelu psykodynaamisiin teorioihin ja interaktiivisuus silloin enemmän henkilön persoonallisuuden kehitykseen kuin yrittäjyysprosessiin. Selvältä tuntuvaa kolmijaottelua ei siis näytä olevan olemassakaan. Tämän väitteen ja ongelman pohtiminen onkin yksi tämän tutkimuksen alkuun panevista voimista.

Henkilö- tai toisaalta ympäristötekijöitä korostavat teoriat edustavat ainakin jossain määrin determinismiä (ks. Burrell & Morgan 1989: 6), jonka mukaan yksilö ja hänen toimintansa on määrätty henkilön tai toisaalta tilanteen tai ympäristön kautta johon hän on sidoksissa. Determinismin vastaista ääripäätä edustaa voluntaristinen (ks. Burrell & Morgan 1989: 6) kanta, jonka mukaan yksilö on täydellisen autonominen ja vapaatahtoinen elämän toiminnoissaan. Yrittäjyystutkimuksen kannalta edellä esiteltyä kolmijaottelua mielenkiintoisempi lähestymistapa saattaisikin olla interaktiivisuutta edustavat lähestymistavat ja näiden pohtiminen akselilla determinismi voluntarismi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena onkin pohtia missä määrin interaktiiviseen lähestymistapaan tai interaktiivisuuteen jossakin muodossa liittyvät teoriat voitaisiin jakaa tai sijoittaa determinismi vs. voluntarimi akselille. Lisäkysymyksen voisi myös esittää muodossa, missä määrin yrittäjäksi ryhtymisessä on tilaa voluntarismille vai onko determinismi ja missä määrin mahdollista tässä yhteydessä?

Tämän tutkimuksen tapaan yrittäjyystutkimuksen interaktiivista lähestymistapaa edustavalta suunnalta esimerkiksi Huuskonen (1992) pyrki rakentamaan yrittäjäksi ryhtymisen teoreettista viitekehystä. Huuskonen rakentaa teorian ja empiirisen koettelun avulla prosessimallin yrittäjäksi ryhtymisestä. Huuskonen pyrki tarkastelemaan yrittäjäksi ryhtymistä ennen varsinaista yrittäjyyspäätöstä. Tämä ajanjakso ennen varsinaista yrittäjyyttä onkin ehkä kaikkein tutkimattomin yrittäjyyteen liittyvä osa-alue (Donkels 1989: 75). Tämä käsillä oleva tutkimus pyrkii Huuskosen tavoin tarkastelemaan yrittäjyyttä ennen varsinaista yrittäjäksi ryhtymistä. Huuskosen tutkimus perustuu teoreettisesti rakennettuun prosessimalliin ja sen koetteluun kuuden yrittäjäksi ryhtyneen henkilön haastattelujen avulla. Huuskosen tutkimusta voisikin kritisoida retrospektiiviseksi ja ihmisen valikoiva muisti saattaa vaikuttaa siihen, miten hän asiat haastatteluhetkellä näkee. Verrattuna Huuskosen retrospektiiviseen tutkimusotteeseen tämän tutkimuksen aineisto on kerätty siten, että juuri kenelläkään tutkittavien joukosta ei ole kokemusta omasta yrittäjyydestään ja mahdollinen yrittäjyys on enemmän tai vähemmän kaukana tulevaisuudessa.

Yrittäjyyttä prosessina ja urana on ennen tätä tutkimusta pyritty hahmottamaan monissa eri tutkimuksissa. Niissä yrittäjyyttä ja yrityksen syntyä valtaosaltaan kuvataan interaktiivisen lähestymistavan mukaan. Eri yrittäjyysprosessin osatekijöitä ja niiden yhteyttä toisiinsa on eri tutkimuksissa kuvattu teoreettisesti (Sonnenfeld & Kotter 1982; Bowen & Hisrich 1986; Moore 1986; Bygrave 1989; Katz 1994; Dyer, 1994,) ja testattu kvantitatiivisesti (Scherer et. al. 1989; Scherer et. al. 1990; Kruger 1993; Kolvereid 1996; Vesalainen et. al. 1999; Melin 2001; Douglas & Shepherd 2002; Carter et. al. 2002) sekä hahmotettu kvalitatiivisten tutkimusten kautta (Huuskonen 1992; Kupferberg 1998).

Yrittäjyyspäätöksen erilaisia komponentteja on pyritty identifioimaan ja systematisoimaan siinä kuitenkaan tyydyttävästi onnistumatta. Edellä esiin nostettujen interaktiivista lähestymistapaa noudattavien tutkimusten ajatukset voidaan yhdistää toisiinsa, mutta myös Huuskosen (1992) prosessimalliin, jonka perustana ovat taustatekijät, henkilötekijät ja tilannetekijät. Huuskosen malli ei täydellisesti kuvaa niitä kaikkia interaktiivisen lähestymistavan osatekijöitä eikä niiden suhteita, miten ne yllä luetelluissa tutkimuksissa kuvataan. Huuskosen mallin lähempi tarkastelu tässä yhteydessä on kuitenkin paikallaan, koska sen kautta voidaan kuvata tämän käsillä olevan tutkimuksen sijoittumista yrittäjyystutkimuksen ja yrittäjyysuraa käsitteleviin tutkimuksiin.

Henkilön taustatekijöihin, tai kuten Huuskonen (1992: 147) asian ilmaisee, yleisiin taustatekijöihin kuuluu mm. työkokemus (pienyrityskokemus), aikaisempi yrittäjäkokemus, perhetausta ja roolimallit. Henkilötekijöihin lukeutuu mm. persoonallisuus, elämänhallinta, riskisuuntautuneisuus, suoriutumistarve, riippumattomuuden- ja vallanhalu, arvot, asenteet ja uskomukset. Tilannetekijöihin tai kuten Huuskonen nimeää, henkilön objektiiviseen todellisuuteen kuuluu mm. työtilanne ja muu ympäristö (push & pull tekijät), sosiaalinen marginaalisuus, yksittäiset tapahtumat ja ympäristön yrittäjämyönteisyys.

Huuskosen yrittäjäksi ryhtymisen prosessimallissa edellä kuvatut tekijät havainnoidaan ja tulkitaan henkilön subjektiivisessa todellisuudessa. Henkilö punnitsee toimintavaihtoehtoja, jota seuraa yrittäjyysintentio siten, että prosessi päättyy yrittäjyyteen tai yrittäjyydestä luopumiseen. Tämän mallin mukaan luopuminen ei kuitenkaan välttämättä ole luonteeltaan lopullista, vaan mahdollinen kielteinen päätös kytkeytyy takaisin tausta-, henkilö- ja tilannetekijöihin (Huuskonen 1992: 147). Huuskosen malli on siten samanaikaisesti myös syklinen.

Tämä käsillä oleva tutkimus sijoittuu yrittäjyystutkimuksessa yrittäjäksi ryhtymisen prosessin selvittämiseen jo ennen varsinaisen yritystoiminnan aloittamista. Aiempi tutkimus on pyrkinyt selvittämään tähän prosessiin liittyvien osatekijöiden suhdetta toisiinsa tai ylipäätään koko prosessin ymmärtämiseen. Aiemmassa tutkimuksessa on nostettu esiin geneettisen perimän, henkilön piirteiden, sosiaalisen ympäristön, taloudellisten faktojen, lapsuuden kokemusten, työkokemuksen, koulutuksen, ammatillisen uran eri vaiheiden liittymistä uravalintaan. Huuskonen nosti omassa tutkimuksessaan esiin subjektiivisen todellisuuden sekä harkinnan ja pohdinnan merkitystä uravalinnassa. Yhtenä tällaisena osa-alueena voidaan pitää yrittäjyystutkimuksessa esiin tullutta pystyvyys (self-efficacy) (ks. esim. Scherer et. al. 1989) käsitettä ja pystyvyys tunteen merkitystä yrittäjyysvalinnan yhteydessä.

Pystyvyys tunne on esimerkki yksilön harkinnasta ja pohdinnasta omasta itsestään suhteessa uravalintaan. Tällöin liikutaan objektiivisen ja subjektiivisen todellisuuden kokemuksellisessa välimaastossa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää ja tuoda esiin subjektiivisen, kokemuksellisen, tulkinnan, harkinnan ja pohdinnan osuutta yrittäjyysvalinnassa, mutta myös tuoda esiin sitä liikkumavaraa, joka tähän valintatilanteeseen liittyy. Tätä yrittäjyystutkimuksen piirissä ei tämänhetkisen käsitykseni mukaan ole aikaisemmin tutkittu.

1.2 Yrittäjyys tässä tutkimuksessa

Yllä olen luonut katsauksen siihen tieteelliseen kirjoittamiseen jota yrittäjyystutkimuksen piirissä yrittäjyydestä on harjoitettu. Tarkastelun tavoitteena ei ole ollut täydellinen kuvaus tutkimuksen aiheena olevasta ilmiöstä, vaan tämän tutkimuksen sijoittuminen yrittäjyystutkimuksen kentälle. Edellä olevaa tarkastelua ja fokusoimista tähän tutkimukseen voi hahmottaa Cuevasin ajatusten mukaisesti. Cuevas (1994, 85) esittää, että yrittäminen on kolmen eri kokonaisuuden päällekkäisyyttä ja samanaikaisuutta yrittäjän toiminnassa ja ajattelussa. Kokonaisuudet ovat yritystoiminnan omistaminen, johtaminen ja kehittäminen.

Omistaminen (financial sphere) vastaa traditionaalista kapitalistista funktiota ja huomio kiinnittyy formaaliin yrityksen omistamiseen (Cuevas 1994: 85) tai sen kautta tapahtuvaan taloudelliseen riskinottoon. Johtajuuden (managerial sphere) alueella tämä johtava toimija, yrittäjä, sijaitsee yrityksen korkeimmalla hierarkkisella tasolla (Cuevas 1994: 85). Esimerkiksi Weberin ylin auktoriteetti organisaatiossa viittaa tähän yrittäjyyteen liittyvään ilmiöön. Kehittäjän ("booster" sphere) (Cuevas 1994: 85) rooli kahden edellisen rinnalla korostaa yrittäjyyden funktionaalisia elementtejä: innovatiivisuutta, niiden toteuttamiseen liittyvää riskiä ja innovaatioiden toimeenpanoon liittyvää resurssien hankintaa, allokointia ja yhteensovittamista.

Jokaisella tutkijalla on velvollisuus määritellä käsitteensä tiedeyhteisön hyväksymällä tavalla. Tämän tutkimuksen kannalta hedelmälliseksi yrittäjyyden käsitteeksi ja yrittäjyyteen liittyvän identiteetin lähtökohdaksi muodostuu näin yrittäjyys toimintana, jossa sen näkyvänä piirteenä on suhde oman yritystoiminnan aloittamiseen. Oman yritystoiminnan aloittaminen pitää tässä nähdä laajana niin, että sen piiriin kuuluu kaikki toiminta, jonka kautta yksilö ilmaisee halukkuutensa toimia yrittäjänä. Yritystoiminnan aloittamista ei siten pidä tulkita ahtaasti uuden yritystoiminnan aloittamisena, vaan mahdollisesti myös olemassa olevan liiketoiminnan jatkamisena. Olennaista tämän tutkimuksen yrittäjyys-käsitteen kannalta on yksilön halukkuus tähän työnteon rooliin.

Yrittäjyys ja yrittäjyyteen liittyvä identifioituminen on tässä tutkimuksessa eksplisiittinen, jonkinasteinen suhde yrittäjäksi ryhtymiseen. Tämä lähestymistapa on tutkimuksen tavoitteen suhteen myös perusteltu. Tutkimuksessa tarkastellaan yrittäjäksi identifioitumista. Näin ollen yrittäjyyteen liittyvään oman yrityksen mahdolliseen johtamis- ja/tai kehittämisfunktioon, Cuevasin mallin mukaan on tutkimuksessa tarpeetonta saada kosketuspintaa.

Tämän tutkimuksen kirjoittajana saatan hyvinkin olla sitä mieltä, että yrittäjyys on enemmän uutta innovatiivista luovaa tuhoa, joka vie maailmaa eteenpäin, kuin sitä, että joku ilmoittaa patentti- ja rekisterihallitukselle aikeensa yritystoiminnan aloittamisesta. Tämän tutkimuksen tavoitteen saavuttamisen kannalta määritelmälle, yrittäjyys liiketoiminnan harjoittamisena, on kuitenkin omat syynsä. Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia yrittäjyyteen liittyvää henkilön identifioitumista. Sen ulkoisena tunnusmerkkinä on suhde oman yritystoiminnan aloittamiseen eli oman työuran näkeminen myös tämä mahdollisuus huomioon ottavana. Tämän vuoksi yrittäjyys tässä tutkimuksessa nähdään yllä mainitulla tavalla.

1.3 Tutkimustehtävä, tavoitteet ja raportin rakenne

Tämän käsillä olevan tutkimuksen kiinnostuksenaiheen voi kiteytetysti muotoilla seuraavasti: Tutkimus käsittelee identiteetin syntyä ja kehitystä yrittäjyyteen liittyvänä kysymyksenä. Tällä tavalla se liittyy yrittäjyystutkimukseen ja on tarkoitettu liiketaloustieteen alaan. Tutkimuksen liittymistä tähän mainittuun tieteenalaan on selvitetty tässä yrittäjyyskäsitettä ja yrittäjyystutkimusta esittelevässä johdantoluvussa. Työ ei kuitenkaan edusta ja käytä tutkimusongelmien ratkaisemiseen puhtaasti ja yksinomaan yrittäjyystutkimusta, vaan pyrkii lähestymään kohdettaan poikkitieteellisesti. Tutkimuksen ongelmien ratkaisua valitulla poikkitieteellisellä lähestymistavalla voi hahmottaa graafisesti seuraavan kuvan avulla.

Kuvio 1. Tutkimuksen tavoitteiden saavuttamisen suhde eri tieteenaloihin

Tämä tutkimus lähestyy yrittäjyyttä yksilöperspektiivistä, yrittäjyyteen liittyvän persoonallisuuden ja identiteetin synnyn, kehityksen ja muuntelumahdollisuuksien kannalta. Tutkimuksen kohdetta, ihmistä, on haluttu lähestyä kokonaisvaltaisesta viitekehyksestä. Tässä on sekä teoriassa että käytännössä pyritty toteuttamaan vanhaa periaatetta, jonka Rauhala ilmaisee seuraavasti: "Vaatimus tutkia ihmistieteessä ihmistä kokonaisuutena on jo kauan ollut yleisesti hyväksytty periaate" (Rauhala 1984: 106). Kokonaisvaltainen lähestymistapa ei kuitenkaan ole ongelmaton. Itse asiassa se tuo mukanaan suurempia teoreettisia ja käytännöllisiä ongelmia kuin hyvin rajautunut, kapeasti orientoitunut tutkimus. Jälkimmäistä tyyppiä oleva tutkimus on tietysti helpommin hallittavissa kuin edellinen, sillä ensin mainitussa: "kysyminen vasta alkaa siitä toteamuksesta, että ihminen on kokonaisuus". Jotta pyrkimys kokonaisvaltaiseen näkemiseen ja toimintaan ei aiheuta teoreettisen ajattelun hämärtymistä tai jää pelkäksi fraasiksi, on pohdittava, mistä kokonaisvaltaisuudessa on kysymys ja miten kokonaisvaltaisessa lähestymistavassa on toimittava, jotta todella toimittaisiin kokonaisuus huomioon ottaen (vrt. Lehtovaara, 1992: 4).

Kokonaisvaltaisuus on pyritty tavoittamaan mahdollisimman laajalla poikkitieteellisellä tutkimusotteella. Tutkimuksen fokusta tarkastellaankin eri tieteenalojen perspektiivistä. Ensin tässä tutkimuksessa pohditaan ihmisen persoonallisuuden ja identiteetin muodostumisen peruslähtökohtia filosofisen antropologian viitoittamana. Selvittelyn alle asettuu tieteen ja erityisesti tämän tutkimuksen ihmiskäsitys. Jatkossa tehdyt valinnat pohjautuvat tälle keskustelulle.

Filosofinen ihmisen tutkimisen ihmiskäsityksen selvittäminen muodostaa sen pohjan, jolla tämäkin yrittäjyystutkimuksen piiriin kuuluva tutkimus seisoo. Tämä tutkimus on kuitenkin empiiristä tutkimusta erityisesti siinä mielessä, että se pyrkii vastaamaan ongelmiinsa empiirisen aineiston avulla. Filosofisella pohdinnalla ei olekaan suoraan yhteyttä empiiriseen aineistoon. Lähemmässä suhteessa empiirisen aineistonsa kanssa tutkimus liikkuu silloin, kun ollaan kiinnostuneita siitä sosiaalisesta ympäristöstä, jossa tutkimuksen kiinnostuksen aihe eli identifioituminen tapahtuu. Onhan identiteetti ja sen muodostuminen ollut myös sosiologien kiinnostuksen aiheena jo pitkään. Raportin rakenteen kannalta asiaa tarkasteltaessa luku 2 käsittelee tutkimuksen kohteen ontologisia, filosofiaan ja sosiaaliseen perustaan liittyviä kysymyksiä.

Poikkitieteellisyys ei kuitenkaan jää yksinomaan edellä esiteltyyn, vaan tutkimuksen tavoitteen saavuttamiseksi siinä käytetään hyväksi edellä mainittujen tieteenalojen lisäksi muitakin tieteitä. Ollaanhan tässä tutkimuksessa psykologisen tieteenalan tavoin kiinnostuneita yrittäjän, yksilön persoonallisuuden ja identiteetin muodostumisesta. Tutkimuksessa siis tarkastellaan persoonallisuuden ja identiteetin syntymisen problematiikkaa myös psykologiatieteen tarjoamien teorioiden kannalta. Luku 3 on varattu tälle empiiristä aineistoa lähellä olevalle poikkitieteelliselle, yrittäjyyteen ja yrittäjyysvalintaan liittyvälle teoreettiselle tarkastelulle. Edelleen tässä raportin kolmannessa luvussa pohditaan identiteettiin liittyen kerätyn kirjallisen aineiston luonnetta ja ominaisuuksia tuottaa tutkimuksen kohde eli identiteetti.

Tutkimus kaiken kaikkiaan pyrkii lähestymään yrittäjyystutkimusta valitsemallaan alueella eli yrittäjyysprosessia kolmelta eri teoreettiselta suunnalta. Kahta viimeksi mainittua, psykologisen käyttäytymistieteen ja toisaalta sosiologian hyväksikäyttö yhdistyy mm. sosiaalipsykologian alueella. Myös tätä tieteenalaa voidaan hyvällä syyllä pitää yhtenä perustieteenä tämän tutkimuksen taustalla.

Kuten edellä mainittiin, tämä tutkimus on empiiristä tutkimusta. Tutkimuksen esittämiin kysymyksiin vastataan siis empiirisen aineiston avulla. Edellä esitettyjen tieteenalojen tarkastelun jälkeen siirrytään tutkimuskysymysten kautta arvioimaan mm. esiteltyjen eri teorioiden pitävyyttä empiriassa. Onkin jo tässä tutkimuksen tavoitteita esittelevässä vaiheessa syytä lyhyesti tarkastella minkälaisen aineiston ja minkälaisten tutkimuskysymysten kanssa tutkimuksessa operoidaan. Tässä vaiheessa esitettyä laajemmin tutkimuskysymyksiin, niiden taustaan ja metodologisiin valintoihin palataan perusteellisemmin vielä uudelleen luvussa 4. Tämä perusteellisempi uudelleenkäsittely siksi, että nuo kysymykset ja niiden taustalla olevat valinnat perustuvat niihin rajauksiin, jotka tämän tutkimuksen taustalla ovat ja jotka pohjautuvat niihin filosofian, psykologian, sosiologian, käyttäytymistieteiden, sosiaalipsykologian ja toisaalta kerätyn aineiston antamiin mahdollisuuksiin ja toisaalta asettamiin rajoituksiin.

Tutkimuskysymykset on kuitenkin tarkoituksenmukaista esitellä lyhyesti jo tässä vaiheessa. Uskon, että tutkimuksen taustalla oleva poikkitieteellisyys hahmottuu paremmin, kun jo tässä vaiheessa orientoidutaan niihin tutkimuksen ongelmiin, joihin toisaalta myös teorioiden avulla voidaan hakea vastausta tai heijastuspintaa.

Tutkimusaineisto on kerätty Vaasan yliopistossa vastikään opintonsa aloittaneilta opiskelijoilta. Kyseinen aineisto on laadullinen siten, että opiskelijoita pyydettiin kertomaan elämäntarinaansa kirjoittamishetkeen saakka. Lisäksi heitä pyydettiin kertomaan tulevaisuuden haaveistaan erityisesti liittyen työntekoon. Ensimmäisenä tehtävänä ja tutkimusongelmana onkin identifioida kertomusten joukosta ne kirjoittajat, jotka ilmaisevat jonkinlaisen suhteen yrittäjyyttä kohtaan.

Tutkimuksen ensimmäisenä tavoitteena on vastata kysymykseen: Miten nuoret aikuiset identifioivat itsensä yrittäjyyden suhteen? Tähän tutkimusongelmaan haetaan vastausta aineistolähtöisen lähestymistavan mukaisesti. Tämän tutkimuskysymyksen vastaamisen kautta voidaan etsiä ja löytää ne kertojat, joilla on jokin henkilökohtainen suhde yrittäjyyteen ammatinvalinnallisessa mielessä. Ensimmäisen ongelman ratkaisun kautta luodaan käsitys siitä keiden kertojien kertomusten kautta tutkimuksen jatkokysymyksiin voidaan vastata.

Toisessa vaiheessa selvitetään kysymystä: Minkälaisia ovat opiskelijoiden käsitykset yrittäjyydestä? Tähän tutkimusongelmaan vastausta haetaan fenomenografista lähestymistapaa apuna käyttäen. Lyhyesti todeten fenomenografinen tutkimus on käsitysten tutkimusta. Tässä tutkimuksessa käsitykset liittyvät yrittäjyyskuvaan ja tarkoitus on mm. tarkastella tämän kuvan suhdetta yrittäjyysvalintaan, jonka nuoret ovat joko valitsemassa tai jättävät valintansa ulkopuolelle. Tässä samassa yhteydessä on tarkoituksenmukaista tarkastella myös miten ja mihin perustuen nämä käsitykset ja siten kuva yrittäjyydestä on syntynyt. Tässä vaiheessa tutkimus fokusoituu sosiaalisen ympäristön mukanaoloon käsitysten synnylle ja kehitykselle tässä tapauksessa yrittäjyydestä.

Tutkimuksen kolmantena kysymyksenä ja sen varsinaisena päätehtävänä on selvittää: Minkälaisia merkityksenantoja yrittäjyyteen liittyvässä identifioitumisessa nuorilla on? Metodina sovelletaan fenomenologiaan ja hermeneutiikkaan perustuvaa kokemusten ja merkitysten tutkimista. Ongelman ratkaisun fokus kohdistuu niihin subjektiivisiin kokemuksiin ja merkityksiin tai merkityksenantoihin, joita kertojat yrittäjyysvalintaan liittyen eri ilmiöille ja tapahtumille antavat. Tällöin pureudutaan subjektiiviseen havainnointiin, havaintojen reunaehtojen muodostumiseen, tulkintaan ja muuntelumahdollisuuksiin, joiden pohjalta eri yksilöt pohtivat yrittäjyyteen liittyvää uravalintaansa.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sitä ajankohtaa, jossa yksilö on vasta ammatillisen uransa valintatilanteessa. Tutkimuksen avulla pyritään selvittämään missä määrin tutkimukseen osallistuneilla henkilöillä on yrittäjyyteen liittyvä identiteetti, mistä ja miten se muodostuu. Tutkimus pyrkii valottamaan tätä ongelmakenttää ja vastaa edellä esitettyihin kysymyksiin. Näihin tutkimuskysymyksiin vastataan fokusoidusti luvussa 5. Luku 6 päättää raportin ja näin ollen siinä osallistutaan tutkimuksen tulosten kautta yrittäjyystutkimukseen liittyvään keskusteluun ja esitetään pohdintoja tästä käsillä olevasta tutkimuksesta ja lisätutkimustarpeista.


Loading...