YRITTELIÄISYYS: KASVUN JUURET JA SIIVET

Hodding Carterin mukaan on vain kaksi kestävää perintöä, joita kannattaa toivoa pystyvänsä antamaan lapsilleen. Nuo kaksi ovat juuret ja siivet.

Älköön tämä ajatelma johtako meitä virhetulkintaan siitä, että ihmisen yritteliäisyys olisi vain synnynnäinen, peritty ominaisuus. Yritteliäisyyteen ennen kaikkea opitaan ja vartutaan. Vanhemmat voivat tehdä jo lapsuusvuosina hyvän pohjatyön yritteliääksi kasvamisessa, ja parhaimmillaan hyvä esi- ja varhaisopetus sekä kaikki kouluasteet sen jälkeen luovat hyvät juuret yritteliääksi kasvamisessa. Yritteliäisyyyttä on tarpeen virittää, kasvattaa ja kannustaa, kuten tämän seminaarin aihekin muistuttaa.

Kun Kyösti Järvinen julkaisi vuonna 1948 WSOY:n kustantaman kirjan YRITTÄJÄKUTSUMUS KAUTTA AIKAIN, hän lainasi 1870-luvulla vaikuttanutta Yrjö Koskista kirjansa motossa. Koskinen oli noin 70 vuotta aiemmin pohtinut maamme tuon hetken johtavia aatteita ja korostanut tuolloin, siis 1870-luvulla, kansallisuusaatteen ja kristinuskon merkitystä. Teksti jatkuu seuraavasti: ”Jos yksinomaan ajattelemme aineellisen kulttuurin kehitystä, voimme sen johtavan aatteen merkitä sanalla: y r i t t e l i ä i s y y s.”

Kuin jatkoksi äskeiselle tänään tasan 70 vuotta myöhemmin voimme todeta, että yritteliäisyys vaikuttaa yhä supertuotannontekijänä väkevimmin yhteiskunnan, talouden ja kulttuurinkin kehitykseen. Sekä yrittävyytenä että yrittäjyytenä. Mutta ei vain aineellisen vaan myös nykyään enemmän ja enemmän aineettoman talouden ja kulttuurin saralla. Yli 2/3 tuotannontekijäpanoksesta ja suurin osa tuotteista ovat immateriaalisia eli aineettomia.

Jo ennen Kyösti Järvistä, vuonna 1927 Otavan kustantamassa käännöskirjassa ”Kapitalistin tunnustuksia” oli suurliikemies Ernest J. P. Benn kirjoittanut: ”Minun ei ole onnistunut löytää pitkällä ja ahkeralla etsimisellä mitään aineellista hyötyä, jonka ihmiskunta olisi saanut muulla keinoin kuin yksityisen yritteliäisyyden avulla.”

Kun Kyösti Järvinen 1945 sodan jälkeen ryhtyi kirjansa kirjoittamiseen, maassamme oli 36.460 liikeyritystä, joista yksityisliikkeitä (eli fyysisiä henkilöitä tai toiminimiä) 25.707. Yhtiömuotoisia yrityksiä oli noin 8400, osuuskuntia 1551, ja muita yritysmuotoja loput hieman alle 800. Mukana ei noissa luvuissa ole maatilatalouden yrityksiä, joita ei tuolloin katsottu liikeyrityksiksi. Vertailun vuoksi todettakoon, että vuoden 2016 yrityskannaksi Tilastokeskus raportoi noin 357.000 yritystä, ja samana vuonna alkunsa sai 28.533 käynnistyvää yritystä. 70 vuodessa yritysten lukumäärä siis lähes kymmenkertaistui. Kasvu sai siivet.

Yritteliäisyyden juuriksi Suomessa Järvinen tunnisti 1940-luvulla tehdyssä analyysissaan kolme pääkutsumusta: 1) Eränkävijän ja korvenraivaajan kutsumus (aina Suomen asuttamisesta lähtien), 2) Kauppiaan ja merenkulkijan kutsumus (esimerkiksi merenkulusta vaikkapa Lars Krogius tai Antti Wihuri ja kauppiaista (esimerkiksi Viipurin Juho Lallukka, Helsingin Oskari Huttunen tai Hämeenlinnan Anders Gustaf Skogster) sekä 3) Teollisuusyrittäjän kutsumus (lähtien sepistä, mylläreistä ja tervanpolttajista, manufaktuurikauden läpi sahojen ja tehtaiden puunjalostuspatruunoihin saakka).

Yritteliäisyyden edellyttämiksi tekijöiksi luokittelulla: ”Yrittäjäkutsumuksen olennaiset ominaisuudet” Järvinen luetteli: Rehellisyyden, Aloitekyvyn, Arvostelukyvyn, Lannistumattomuuden sekä Laajakatseisuuden. Kun puhutaan yritteliäisyyden juurista, niin voimme pitää tätä edelleenkin ajankohtaisena hyveluettelona tai arvopohjana tekijöistä, jotka ennakoivat yrittäjänä menestymistä.

Hyvät kuulijat;

Suomen jälleenrakentaminen II maailmansodan menetyksistä ja kasvu alkoivat runsaat 70 vuotta sitten. Yritteliäät ihmiset jälleenrakensivat Suomen, palauttivat elämänuskon, synnyttivät ja kasvattivat suuret ikäluokat, kehittivät maan varusrakennetta, ja saivat alulle hyvinvointivaltion rakentumisen. Suomen kasvu tuon ajan agraariyhteiskunnasta nykyaikaiseksi yritteliäisyyden tyyssijaksi on ollut huikea kasvutarina siitä, kuinka juureva kansa on noussut siivilleen.

Myöhemmin tehdyt yrittävyyden ja yrittäjyyden tutkimukset ovat lisänneet Järvisen mainitsemiin yritteliäisyyden juuritekijöihin muutamia muita, joita hyvän yrittäjyyskasvatuksen avulla voidaan edistää. Näitä ovat Järvisenkin mainitsema Aloitekyky, ja lisäksi Myönteinen työasenne, Työhalu, Määrätietoisuus, Menestymishalu, Vastuun kantaminen, Kyky ja halu ottaa riskejä, Luovuus, Kekseliäisyys ja Aktiivisuus.

Uudempi käsiteanalyyttinen tutkimus on tunnistanut siivilleen nousseen yrittäjän olevan Itseensä uskoja, Tilaisuuteen tarttuja, Riskin ottaja, Vastuun ottaja, Ahertaja, Oman onnensa seppä, Kehittäjä ja Ammattilainen.

Siirrytäänpä Kyösti Järvisen kirjan ajoista tähän päivään ja huomiseen. Yrittäjyyden ja yrittävyyden yleinen arvostus on maassamme melko hyvä, jos sitä verrataan vaikkapa 1970-luvun puoliväliin. Yrittäjyyskasvatus on liitetty mukaan opetussuunnitelman perusteisiin lähes jokaisella koulutusasteella sekä yleissivistävässä että ammatillisessa koulutuksessa ja myös korkeakoulutettujen yrittäjyys on entistä suositumpaa. Yrittäjyys on vakiinnuttanut paikkansa myös tieteenalana ja oppiaineena, ja yrittäjämäistä pedagogiikkaa suositaan koulutuksessa laajemminkin myös muissa oppiaineissa.

Maamme yrityksistä noin 60.000 harjoittaa vientiä eli olemme varsin avoin talous kilpailulle sekä viennin että tuonnin osalta. Uusi työ syntyy paljolti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Yritykset työllistävät paitsi yrittäjiä ja yrityksen työntekijöitä myös toinen toisiaan verkostumalla. Yritykset tuottavat suurimman osan kaupallisista innovaatioista. Yritteliäisyys uudistaa ja uudistuu.

Yritteliäisyys voi nousta siivilleen myös yrittävyyden eli sisäisen yrittäjyyden muodossa. Tällä tarkoitan yritteliäisyyttä ajattelu-, toiminta- ja suhtautumistapana myös toisen palveluksessa työyhteisön jäsenenä. Ei tarvitse välttämättä olla oman yrityksen omistaja, jotta voi olla työelämässä aloitekykyinen, työhaluinen, määrätietoinen, menestymishaluinen, vastuuta kantava, uskalias, luova, kekseliäs, aktiivinen ja jotta voi asennoitua työhön myönteisesti. Sisäistä yrittäjyyttä tarvitaan työelämässä entistä enemmän. Vanhan ajan pitkät uraputket saman työnantajan palveluksessa ovat käyneet harvinaisiksi. Työelämä on muuttunut putkesta mosaiikiksi, jossa toisiaan seuraavat ja keskenään jopa limittyvät palkkatyö ja omistajayrittäjyys, opiskelujaksot sekä mahdolliset siirtymä- tai työttömyysjaksot eri työrupeamien välillä. Palkkatyön sisälläkin vaihtuvat tehtävät projektista toiseen ja oma osaaminen on kyettävä myymään kerta toisensa jälkeen. Työmarkkinakelpoisuuden tietynlaiseksi metakompetenssiksi on noussut sisäinen yrittäjyys, jota tarvitaan sekä yksityisellä että julkisella sektorilla enenevässä määrin.

Parempi kielikuva kuin uraputki, olisikin kuvata nykyajan työelämää kalan suomuiseksi ihoksi tai pärekatoksi, jossa on suomuja tai päreitä pienehköinä palasina peräkkäin, limittäin ja vierekkäin. Niin ovat myös erilaiset työrupeamat nykyajan palkkatyössä peräkkäin, limittäin ja vierekkäin. Tilauskonepajan omistaja tietää, että työtä riittää niin kauan kuin kannattavia tilauksia riittää. Tämän ajan palkkatyöläisen on hyvä oppia ajattelemaan samalla tavalla: työtä riittää niin kauan, kuin oma osaaminen käy kaupaksi toisen palveluksessa työrupeamasta toiseen.

Jos yritteliäisyys olisi vain tiedollista tai taidollista osaamista, sitä olisi verrattain helppoa oppia ja opettaa. Mutta kasvatuksellinen tavoite on suurempi kuin vain kognitiivinen eli tiedot ja taidot. Meistä jokaisessa ihmisessä on paitsi kognitiivinen persoonallisuuden osa-alue myös affektinen ja konatiivinen persoonallisuuden osa-alue. Affektinen pesoonallisuuden osa-alue on tunnevaltainen, ja konatiivisuus liittyy ihmisen tahtotekijöihin. Yritteliääksi kasvu edellyttää myös suotuisaa arvopohjaa ja myönteisiä asenteita sekä yrittäjyyttä kohtaan tunnettujen pelontunteiden voittamista. Yritteliääksi kasvamisessa vahvistuu motivaatio yrittämistä kohtaan ja lujittuu tahdonvoima nujertaa yrittämistä kohtaan tunnetut epäluulot, ongelmat ja haasteet.

Yksilötasolla yritteliäisyys on tavoitteellista ja omavastuista itsensä johtamista. Myös siltä kannalta se on tärkeä metakompetenssi koko elämää varten. Kun arkipuheessa kuulemme jotakin ihmistä mainittavan yritteliääksi, syntyy mielikuva, että hän on aktiivinen, ahkera, tarmokas, ja rivakasti toimeen tarttuva. Se lisäksi synnyttää mielikuvaa siitä, että ihminen on kokeilunhaluinen ja sinnikäs. Yritteliäisyys on entistäkin tärkeämpi osa ihmisen persoonallisuutta.

Siivet kannattelevat ja kuljettavat. Siipien liikkeellä voidaan kääntää suuntaa. Siivet auttavat nousemaan korkeammalle. Näitä kaikkia asioita yritteliäisyys voi saada aikaan ihmisen elämässä. Tuuli- ja vesimyllyssä siipi kerää energian ja laittaa pyörät pyörimään. Saman tekee ihmisten yritteliäisyys yksilöille ja yhteisöille. Ei siis ihme, että tunnettua energiajuomaakin mainostetaan sanomalla, että se ”antaa siivet”.

Yksinyrittäjien määrä kasvaa Suomessa vuosittain noin 4000:lla. Se kertoo, että halua heittäytyä omille siiville on vuosittain vähintään tuon verran. Toisaalta, kun maassamme on noin 80.000 yli 55-vuotiasta yrittäjää, on myös suuri tarve kasvattaa heidän työlleen jatkajia, jotta sukupolvenvaihdokset tai muut omistajanvaihdokset toteutuvat. Vähintään 6000 yrittäjää tarvittaisiin vuosittain korvaamaan eläköityviä luopujia. On suurta inhimillistä murhetta ja yhteiskunnallista tuhlausta, jos muutoin elinkelpoista yritystoimintaa kuihtuu jatkajien puutteeseen.

Ruotsalaisen Marcus Wallenbergin kerrotaan sanoneen, ettei ”mikään liike ole niin huono, ettei sitä kelpo yrittäjä saa jaloilleen, eikä mikään niin hyvä, ettei sitä kykenemätön yrittäjä vie häviöön.” Näin sanoessaan Wallenberg lienee tarkoittanut ensisijaisesti hyvää organisointikykyä ja johtamista, mutta varmaan myös omistajan yritteliäisyyttä ja sinnikkyyttä. Eräänä yrittäjyyskasvatuksen haasteena onkin se, kuinka yritteliäisyys saadaan siirtymään yli sukupolvien. Tarve sille, että yrittäjyys keksitään uudelleen, on jatkuva myös jo toimiville yrityksille, ei vain alkaville.

Erittäin monissa kielissä on sananlasku, jonka mukaan ”koskaan ei tiedä, mihin pystyy, ennen kuin yrittää”. Jos pikkulapsi pelkäisi kaatumista, hän ei oppisi kävelemään. Jos yrityksen käynnistäjällä tai yrittäjän työn jatkajalla ei ole yritteliäisyyttä, tahtoa ja uskallusta, on ennuste heikko. Toinen sananlasku varoittaa lentämästä kauemmas, kuin siivet kantavat. Uskallus vailla Kyösti Järvisen mainitsemaa arvostelukykyä (nykyisin sanottaisiin riskinhallintaa) saattaa osoittautua vahingolliseksi. Mutta kolmas sananlasku jatkaa tästä: ”Opiksihan ne ovat pienet vahingot”.

Yrittäjyyskasvatukseen voisin tarjoilla juurien ja siipien lisäksi vielä kolmannenkin kielikuvan. Se on siemen. Joskus maaperä on niin karu ettei yritteliäisyyden siemen lainkaan juurru, mutta usein se juurtuu vaikeissakin kasvun olosuhteissa. Jos se saa juurtua viljavaan maahan, se kantaa moninkertaisen sadon. Olen joskus verrannut yrittäjyyskasvatusta tuulipölytykseen ja koivujen siemeniin. Koivu pölyttää paljon ja siementää paljon, jotta edes osa siemenistä päätyy taimeksi ja kasvuun. Samasta syystä yrittäjyyskasvatusta kannattaa pitää yllä kaikessa kasvatuksessa. Yritteliäisyys on 2000-luvun yleissivistystä ja välttämätön kansalaistaito.

Arvoisat kuulijat,

Olemme itse kukin oman elämämme yrittäjiä. Luomme joka päivä uudeksi sitä, mitä kutsumme elämäksemme. Kun hetkittäin pysähdymme, voimme tuntea olevamme juurillamme. Kun lähdemme liikkeelle, on kuin ottaisimme siivet avuksemme.

Lopuksi hyvin omakohtainen kertomus siitä, mitä Pieksämäki minulle merkitsee. Tämä on ainoa kaupunki, johon olen tullut ilman sukkia. Se tapahtui kesällä 1949 Pieksämäen aluesairaalassa. Se oli ensimmäinen niistä synnytyksistä, joihin olen osallistunut. Tässä tapahtumassa äidilläni ja kätilöillä oli tärkeä roolinsa. Myöhemmissä synnytyksissä, joihin olen osallistunut, äidin rooli on ollut vaimollani.

Voidaan siis sanoa, että kun tulen Pieksämäelle, tulen tietyllä lailla juurilleni. Jos ihmisen elämänkaari kestää parahduksesta korahdukseen, niin ensimmäiset parahdukset olen saanut kajauttaa ilmoille juuri Pieksämäellä. Täältä olen saanut omalle elämälleni ensimmäiset kasvun siivet, ja täällä ovat varhaisimmat juureni.